Painekattila ja pikkujoulut

Terve vaan!

Eipä tässä mitään kummempia uutisia ole. Elämä pyörii edelleen mökkeilyn ja työnteon ympärillä. Viikonloppuisin hakun ja viikolla hiiren varressa. Kasvimaata olen saanut muokattua kivasti, joululomalla olisi tarkoitus istuttaa valkosipuleja. Jotain toisen tyyppisiä valkosipuleja jo ehdimmekin istuttaa ja ne lähtivátkin ihan kivasti kasvamaan. Kamera jumittaa auton takakontissa, joten kuvia ei valitettavasti ole tarjolla.

Porkkanoita ja salaattia istutin myos, mutta ne eivät ainakaan vielá ole kovin innokkaasti lähteneet kasvamaan. Sen sijaan narsissit ja freesiat tunkevat jo mullan alta, vaikka ei niiden pitäisi näyttáytyä vielä muutamaan kuukauteen. Tyhmät kukat! No siinähän kuolevat sitten kylmyyteen tammi-helmikuussa.

Porkkanoiden ja salaatin puolesta olen kyllä vähán huolissani, sillä eräs metsän asukki tuli esittäytymään muutama päivä sitten. Pienen pieni pupuhan siinä rouskutti voikukkaa tai mitälie rehua eikä pelánnyt ketään. Annoimme sille nimen Pito. Muita möksällä asustavia "lemmikkielämiä" ovat mm. Verónica-sisilisko (nimetty eräán pienikokoisen ystävämme mukaan) ja toistaiseksi vielä nimetön kissa, joka käy aina viikonloppuisin tyhjentämässá sille jätetyt eväät.

Minulla on edessä tänä vuonna ihan ihka ensimmäinen katalonialainen joulu. Ei raaskinut enää lentolippuihin törstätä, sillä yhteen sumppuun meni ihan hiljattain uuden pesukoneen ja vaatekaapin hankinta (vihdoin!) ketään naista ei saisi pakottaa elämäán lähes viittä kuukautta ilman vaatekaappua. Ei minuakaan ihan pakotettu, mutta kaappitilasta oli huutava pula ja pikkuhiljaa alkoi ahdistaa. Nyt on ihana ja tilava kaappi ja kaikki tillbehórit tietty mukana!

Ei kyllá varmaan ole ihan huono idea olla tánä jouluna lentämättä. Naamakirjassakin joka toinen ainakin pelkää lentojen peruuntumisia, ties millä koiravaljakkoajelulla joutuvat raukat matkustamaan, jos ei junat ja lentokoneet kuljeta.

Palaan mökkiteemaan. Joulun ja uuden vuoden vietämme siis Tarragonan provinssissa mitá suuremmalla todennákóisyydellä. Mökillä on toki paljon hommia tekemättá, sillá muutimme hiljattain Alexin äitivainaan vanhan asunnon sinne. Minulla ei koskaan ollut tähän ihmiseen ilo tutustua, mutta aika jännállá tavalla hänen vanhoja tavaroita pakatessa ja penkoessa tuli hän kuitenkin tutuksi. Kävi muun muassa ilmi, että hän ei koskaan heittänyt mitään pois. Oli toiminut tupperware esittelijänä ja tykkäsi askarrella ja keräsi astioita. Nyt meillä on loppuelämán tarpeiksi lahjapaperia, toimistotarvikkeita, lankoja ja neuloja, noin 300 lautasta ja kolme Ikean sinistä kassia täynnä tupperware-kippoja. Ja mitä kaikkea ihminen voi kaksikerroksiseen taloon ja yhtá suureen varastoon kerätä yli 30 vuoden aikana. Voisin vaikka järjestää vanukaskestit 12 hengelle.

Lóytyi sieltá kyllä paljon oikeita aarteitakin, esimerkiksi painekattila ja siihen kuuluva reseptikirja 70-luvulta. Erilaisia liemiä olemme jo kokeilleet kattilalla valmistaa, tuli aivan ihania, eikä tarvinnut E621-nappeja heittää sekaan! Monen monta reseptiä on kuitenkin vielä kokeilematta, mm. Sherrykanaa laardissa... Kirjan takakannessa oli ihastuttava Señoralle omistettu takuukirjoitus. Kukapa muukaan 70-luvulla olisi painekattiloita hankkinut kuin itse talon rouva.

Pikkujouluaika taitaa olla kuumimmillaan, sillä viime perjantaina tappajakoroilla työpaikan bileistä kotiin tullessani huomasin, ettá taksin saaminen kesti tuskallisen kauan. Oli oikein mukavat coctailbileet¨. Kaikki saivat myós ihanan viini & herkkupaketin lahjaksi. Vielä olisi kolme työpäiváä jaksettava ennen lomaa.. Onneksi kaikki lahjatkin on jo melkein hankittu :)

Bon Nadal a tots!