Riemukaarelta kauppahallille

Palasin maanantai yönä etelän reissulta. Ei ihan onnistunein loma sillä juuri ennen lähtöä nousi kuume ja sitä seurasi vatsatauti. Jei. Onneksi paranin nopeasti, sillä lauantaina talo täyttyi sukulaisista. Olin siis ystäväni Anan äidin luona ja matkamme syy oli hänen syntymäpäivä.

Lauantai sujui oikein rattoisasti, en ole varmaan eläissäni syönyt niin paljon jättikatkarapuja. Ja vatsa kiitti... Kuvia luvassa, kunhan saan ne koneelle ladattua. Kotona odottivat uudet uutiset.

Tuossa uudessa työpaikassa olisi kyllä hetkeksi tarpeeksi muutosta. Minun kohdallani on kuitenkin monesti niin, että suuret muutokset tulevat kaikki samalla rytinällä. Kämppis aloitti keskustelun eilen kuuluisalla we need to talk -lausahduksella. Kuun loppuun mennessä pitäisi muuttaa, siispä ei kun pakkaamaan!

Uusi koti on jo onneksi tiedossa, tai uusi ja uusi, hammasharja siellä on jo (+ läjä meikkejä ja pari laatikollista vaatteita, kenkiä ym.). Kultsin luona on siis tullut majailtua epävirallisesti jo varmaan puoli vuotta. Uusi, virallinen osoite on lähellä vanhaa kotia, noin 300 metrin päässä, postinumerokin pysyy samana, joten suuria muutoksia naapuruston suhteen ei ole odotettavissa.